Confuse

Missään ei ole enää mitään järkeä. Kotkasta on tullut mulle jonkinsortin pakkomielle. Himasta ei ole enää järkeä lähteä, jos ei pääse kotkaan. Hamina on vaan ruvennut tuntumaan niin puulta, että ihmettelen, mitä täällä on ikinä edes ollut. Mun ajatukset on ihan hepreaa, enkä oikeestaan ehkä haluisikaan ymmärtää niitä. Kaikki on muuttunut. That's it.

Maailman tyhmin ihminen asuu täällä

Eipä oo pitkään aikaan tullut kirjoitettua. Saas nähdä, osaanko edes enään. No kuitenkin, Huomasin eilen, että ihminen voi pilata koko elämänsä yhdessä päivässä. Ensimmäiseksi aloitin sillä, että niinsanotusti irtisanouduin töistä. Eihän siinä mitään, mutta kun olen irtisanonut asuntoni, ja tarkoitus oli muuttaa miehen kanssa saman katon alle, joten en saa enää sossusta rahaa, jipii. Sitten sain vielä megariidat pystyyn sen ukon kanssa. Tässä on nyt parin päivän aikana oltu naama niin norsun vitulla, että äsken se sanoi, että pitää varmaan uudestaan pohtia sitä yhteenmuuttoa, tupla jipii. Noh, yleensä ihmisillä kuitenkin on ystävät tukena, haah, eihän mulla enää ole edes niitä, kun mulla meni niihin kaikkiin hermot.. Eli tässä nyt pienenä yhteen vetona; Olen työtön, kohta sinkku, asunnoton, ja mun pitää etsiä uudet kaverit. Nyt on siis semmoinen multivitutus päällä, että ei tähän enää mikän auta. Joko mä nyt ryhdistäydyn, ja nöyrryn miehen eteen, tai sitten tosiaankin lähden lätkimään.. Mietin, miten hienoa toisaalta olisi lähteä vaan. ottaa vähän vaatetta, ja pari pientä tärkeää asiaa mukaan, ja lähteä kokonaan pois täältä. Oi, miten ihanaa se olisikaan.. Pyydän anteeksi, angst.

Finally!!

Pyydän anteeksi, etten ole päässyt kirjottamaan varmaan kuukauteen. Blogi ei oo päästänyt mua sisälle, tiedä sitten, että mistä johtunee..(Tyhmä blogi, tyhmä, hyi!) Kuukauden sisällä on tapahtunut vaikka ja mitä, en edes muista, mitä kaikkea. Ainut lähiaikoijen muisto melkein on, kun käytiin likkojen kanssa "roadtripillä".. No joo, jos roadtripiksi lasketaan, että ajetaan Joensuuhun ja takaisin, ni mikäs siinä.. Tytöt ymmärsi reissun tarkoituksen vähän väärin, ja rupesivat juopottelemaan, kuskin tehtävät jätettiin sitten meikäläisen kontolle. No kuitenkin, olihan tuo reissu aika mahtavan huikea.

Nyt sitten tänä viikonloppuna aloitin työt eräässä baarissa, karaokevetäjänä, jippii.. Ensimmäinen ilta oli niin persuksista, kun vaan voi olla. Ihmiset oli niin kännissä, että ei ne itekkään tajunneet, mitä halusivat laulaa, vai halusivatko ylipäätään ollenkaan, mikkiin vaan oli pakko päästä puhumaan.. No lauantai menikin jo sitten tosi hyvin, yllätyksellisesti, meikäläinen oli kuin mikäkin levyrobo (heh, cool..) Tiesin tasan tarkkaan jo, mistä löytäisin minkäkin levyn, mä olin liekeissä!

Tiistaina nyt sitten mäkkäriin työhaastatteluun, ja parin viikon päästä alkaa koulu. Meikäläisen sossupummi-ura loppui tähän!!

Viikkoa viikkoa!

Nyt onkin ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Viikonloppuna olin yllätys yllätys kuskina. Olin tiistaina ekaa kertaa ottamassa aurinkoa kaverin kanssa, ja kävin myös uimassa. Illalla sitten huomasin, että joka paikkaa kutittaa, enkä saanut yöllä tuntiakaan unta. Aamulla lähdin lääkäriin, ja se totesi, että ihottuma johtui auringosta, vaan idiootti menee ottaan aurinkoo pitkäst aikaa moneen vuoteen, ja viel ilman aurinko rasvaa, kun auringossa on lähes 40...?! Sain sitten kortisooni piikin persuksiin, ja matka jatkui..

Eilen olin isälle ja sen vaimolle kuskina, kun ne lähti saareen juopottelemaan. Oli kyllä kiva katella niitä, kun tulivat kotiin jo joskus ennen kahdeksaa, siellä ne sitten palloili kännissä, ja ihmetteli, että mitä tehdään. Päätettiin iskän kanssa lähtä vielä parille paikalliseen.

Tänään sitten kotiuduin sieltä pyhtäältä, ja ollut taas koko päivän jonkinmoisessa liikkeessä. Illemmalla innostuin korjaamaan sänkyä, josta on jalat repsottanut jo ties kuinka kauan. Rakkaalle olen monesti sanonut, että voisi korjata sen, mut ei ole saanut aikaiseksi. Totesin sitten, että asialle ei ikinä tapahdu mitään, ellen ite tartu puikkoihin. Nyt on sängystä sitten loputkin jalat irti, ja paljon on mukavampi olo makoilla melkein lattiatasossa!

Huomenna olisi tarkoitus lähteä taas pyhtäälle tällä kertaa koko viikonlopuksi, kivaa!

Univajeita

En ole ehtinyt kirjoittaa koko viikonloppuun, olen pahoillani. Torstaina kuitenkin sattui käymään niin, että kortti tuli jo ensimmäisellä kerralla. Niimpä koko viikonloppu meni sitten siinä ajellessa, juoppokuskina.

Se tunne, kun sain "oman" auton alleni, ilman määränpäätä, mä tunsin olevani vapaa. Ei tarvinnut kuunnela ketään, eikä kysyä keneltäkään mitään, sai vain ajaa. Perjantaina ajoin putkeen 18 tuntia, ja nukuin 6 tuntia, ja mut puhallutettiin 2 kertaa. Lauantaina ajoin 12 tuntia, ja nukuin sen 4 tuntia, thanks. Mutta mulla oli ihana viikonloppu. Olin juuri siellä missä huvitti.

Eilen sunnuntaina sitten kävin isäni, ja veljien synttäreillä, ja kävin kaupassa. Innostuin siivoamaan koko huushollin, tiskasin, pyykkäsin, ja tein ruokaa. Miten sekaisin voi ihminen olla? Illemmalla hain miehen töistä kotiin, Ja käytiinkin nukkumaan jo melkein yhdeksältä, huhhuh..

Tänään se ukko sitten halusi ajaa itse itsensä töihin, höh. Ei siellä tosin olis ollut edes bensaa. Sain viikonlopun aikana tuhlattua varmaankin semmoiset 80 litraa, hyvä minä... Tänään Venäjälle.

Ennätyksellisen tylsä päivä!

Hohhoh, ompas ollut mitäänsanomaton päivä. Ensinnäkin nukuin abaut kolmeen asti, ja sen jälkeen istuin 3 tuntia facessa, boring. Jossain vaiheessa oli ruvettava herättelemään ukkoa, jotta ehdittiin käydä rajalla tankkaamassa auto. Siellä oli taas jonoa niin perkeleesti, että ihan syletti yhden tankillisen tähden jonotella koko ilta.

Nyt on kuitenkin reissu heitetty, ja kohta pitäisi jo käydä nukkumaan, sillä huomenna olisi se viimeinen ajotunti ennen (ensimmäistä) inssiä. Toivottavasti selviäisin jo tosiaankin sillä ekalla. Saisin vähän arvokkuuttani takaisin, säästyisi rahaa, eikä tarvisi miehiltä kuunnella minkäänlaista piipitystä, että "ei naiset vaan sovi rattiin.." PAH!

Sitten huomenna olis vielä tarkoitus lähteä parin ystävän kanssa käymään Kotkassa. Mun pitää nimittäin viedä toimeentulotukihakemus sossuun. Kuten olettekin varmaan profiilistani, olen koulutukseltani sossupummi. Todellakin, niin hyvin mut on koulutettu siihen, mitä kaikkia korvauksia sun muita rahoituksia voin sieltä hakea..

Mutta, nyt tekemään viimeiset tsekkaukset faceen, ja sitten nukkumaan, Gute Nacht!!

Blogeja, lisää blogeja

Huhhuh, olen nyt koko illan/yön väkertänyt tuota uutta fiktiivistä blogia; Totuuden Neverland. Blogi kertoo huumemaailmassa elävästä tytöstä, Ja tahdon tässäkin nyt vielä painottaa, että kertomukset ovat 90% fiktiota, enkä halua että kukaan ottaa ns. "esimerkillisesti" noita tekstejä, vaan enemmänkin varoitkusen, ja valaisemisen sanoina.

Ukko lähti pari tuntia sitten töihin, ja musta on ihanaa, kun huomenna ei ole mitään menoa, joten voin rauhassa valvoa vaikka aamuun asti, jos huvittaa. Vaikka toisaalta, ei kannattaisi nyt sekoittaa sitä unirytmiä, kun tällä viikolla on kuitenkin vielä inssi edessä.

Alkaa näköjään nyt jo vähän silmäluomet painamaan, ja kirjoitusvirheitä varmaan sata, niin ilmeisestikin merkki siitä, että olisi aika lopettaa tältä päivältä/yöltä nää postaukset.

Ei muuta kuin hyvää yötä, buenas noches!!

Ei suju!

Huhhuh. Kylläpä meinasin pelästyä, kun rupesin muokkaamaan tuota sivuston ulkonäköä, meinasi paniikki iskeä.. Harmi, kun siellä oli niin paljon kaikkia kivoja taustoja, Mut niissä ei olisi tekstit näkynyt kunnolla.

Multa nyt sit jäi se hammaslääkäri tänään väliin, enkä edes jaksanut perua sitä. Miten laiska voi ihminen olla? Olisi kiva ottaa ihan selvää, testata joskus, vetää ihan överiksi. Ukko nukkuu vieläkin, nukkunut on koko päivän. Otetaanko selvää siitäkin, miten kauan ihminen voi nukkua?! No jaa. Mulla on hirveä nälkä, mutta en uskalla liikkua tästä mihinkään, ettei mörrimöykky herää. voi voi, mitäs ei ole hankkinut langatonta nettiä, saa nyt sitten kärsiä unenpuutteesta, koska minähän en koneen äärestä poistu siksi, että mies saisi nukkua koko päivän, ehei!

Kohta olisi taas aika lähteä kohti Vaalimaata, näinköhän jää sekin väliin, tää on ihan

Scheißeä! Sitäpaitsi mä tajusin, että mulla ei vieläkään ole niitä lukijoita, perkele! Mun elämä taitaa olla oikeastikkin niin tylsää, ettei kukaan jaksa lukea, TAI sitten se on liiankin hauskaa ja mielenkiintoista, että kukaan ei pysty lukemaan sitä tukehtumatta nauruun. Okei, nyt huomaan että alkaa mennä hermot koska tää teksti ei tottele mua, enkä tajua yhtään mitä kirjoitan, lopetan tähän. MIERDA!!

Juhannus tunnelmaa

Perjantaina juhannus suunnitelmat olivat vihdoinkin selvät. Menimme ystävällemme grillailemaan, ja nauttimaan toistemme seurasta lonkeroiden äärellä. Meno oli leppoisaa, ja ilmakin oli mitä mainioin; Ei tuulta, ei liian kylmä, eikä myöskään liian kuuma, ja aurinko paistoi sopivasti pilvien takaa. Illemmalla lähdimme Paikalliseen baariin katsomaan meininkejä, ja siellä olikin melko sopivasti porukkaa, ei liikaa, eikä liian vähää. Innostuinpa siinä sitten myös laulamaan muutaman kultaisen karaoke biisin

Mm.

-Essi Wuorela - Märkää Rakkautta

-Irina - 10 Kirosanaa

- Maggie Reilly - Moonlight Shadow

- Madonna - La Isla Bonita

Hauskaahan meillä kaikilla oli, tietysti, ja itse olin ylpeä siitä, että humalatila pysyi siinä pienessä sievässä!!

Lauantaina Lähdimme armaani kanssa kohti pyhtäätä, isäni koiria vahtimaan, kun iskä lähti perheineen jälleen saareen. Olin täpinöissäni, sillä käytössämme oli nyt suuri omakotitalo, puusauna, kaasugrilli sun muuta ihanaa (enhän siis suinkaan mikään materialisti ole...) Matkalla yritimme löytää jotain huoltoasemaa joka olisi auki, ja josta saisi jonkunkaltaista ruokaa. Kyllähän niitä löytykin muutama kappale, mutta kaikissa oli miltei parkkipaikalle asti jonot. (jos nyt vähän liioittelisin..) Tyydyimme kuitenkin ostamaan Shelliltä pakastepizzan, ja jatkoimme matkaa.

Kun tulimme pihalle, oli vanhempi koiramme "Cora" jo pihalla aitauksessa toivottamassa meidät tervetulleiksi. Menin sisälle, ja päästin pikkukoirankin "Vanu" ulos. Voi sitä riemun suuruutta, kun koirat pääsivät taas pihalle temmeltämään, aivan kuin eivät koskaan olisi olleetkaan ulkona.

Pilkoimme moottorisahalla saunaan hieman lautoja, ja pistimme saunan tulille. Emme siis polttaneet koko saunaa (yllätys yllätys). Haimme sisältä myös muutaman paketin makkaraa, ja aloitimme tämän perinteisen rentoutumis rituaalin. Illalla katsottiin vielä leffa.

Nyt sunnuntaina kotona, kaikki on palannut taas entiselleen...

Saaren ympäri!

Torstaina oli ukolla vapaa päivä, joten päätettiin lähteä mökille piipahtamaan. Käytiin kaupassa ostamassa kunnon grilliherkut, ja lähdettiin ajelemaan kohti Sippolaa. Matkalla sitten paljastui, että mökki olikin saaressa. No jes, mikäs siinä. Päästiin rannalle, ja sieltä se isä jo soutelikin vastaan. Ja siis se saari, se oli aivan ihana! Koko saarella ei ollut ketään muita, ja oli saunat ja laiturit ja grillit ja monta pientä mökkiä, kyllä oli ihanaa. Kävin yksin soutamassa saaren ympäri, koska uljas ritarini ei suostunut mukaan, "runon lukijaksi".. Höh. No mutta, pärjäsimpä hyvin yksinkin. Kun rantauduin, pääsinkin suoraan pöytään nauttimaan kesän ensimmäisistä grilli antimista, naam! Tarjolla oli perinteistä makkaraa, grillipihviä, ja maissia. Ruoan jälkeen nautittiin vielä hetki auringosta laiturilla, ja lähdettiin huopaamaan takaisin rantaan.

Kun pääsimme kotiin, muistimme, että saunavuoro oli siirretty tälle päivälle, ja meillä olisi vielä pieni hetki käydä siellä nauttimassa. Saunan jälkeen katsottiin joku leffa, olisko kenties ollu "shoot em up", ja syötiin vielä muutamat tonnikalaleivät, hitto soikoo mikä päivä, mä sitten rakastan kesää!!

Läpi meni!

Viime yönä käytiin reissulla, nopeasti meni, matkoineen kaikkineen abaut kolmisen tuntia..? Siinä puol viiden maissa pääsin nukkumaan. Uni maistui hyvin niin kauan, kunnes puhelin soi yhdeksältä aamulla, shiit!

Autokoululta soitettiin, että katsastus asemien lakot ovat loppuneet, ja että pääsisinkö teoria kokeeseen. No totta helvetissä mä lähdin yritämään, ei sitä tiedä koska ne hölmöt siellä keksii jonkun uuden syyn lakkoiluun. Puoli tuntia heräämisen jälkeen istuin jo autossa, ja pulssi oli kieltämättä melko korkealla. Kaikesta huolimatta, läpi mentiin ja pelivaraakin vielä jäi, hyvä minä!!

Helvetti, huomasin justiinsa, että taas lohkeili vähän tuo takahammas, kiva kun suuhun tulee pieniä, valkoisia rakeita, mä olen kohta hampaaton, hyh..

Huomenna alkaakin sitten meidän taloudessa juhannus, jos pääsis vaikka ensimmäistä kertaa tänä kesänä grillaamaan, ihanaa-aa!

Grattis på födelsedagen!!

Meikäläisellä on tänään synttärit, yes.. Ei tunnu yhtään siltä, että olisi aihetta juhlaan. Ei sillä, että tuntisin olevani vanha, tai että mulla olisi joku kriisi, ehei, mulla ei vaan ole semmoista oloa, että nyt on jotenkin erikoinen päivä. Käytiin vaan rakastettuni kanssa ostamassa syntymäpäivä lahja, mikä oli kauan toivomani Kalevalan pronssinen sydänsormus! Ihanaa.

Eilen pidin perheelleni synttärikaffe-hetken, voi luoja. Piti aikatauluttaa kaikki niin, että kenenkään ei tarvinnut nähdä toistensa naamoja, oi voi, sanon minä. Illalla sitten teimme siskoni kanssa ihanan iltamatkan iloiseen IVY:yn. Eikä se reissu kestänytkään kun jonkun 6 tuntia? Kyllä vähän väsytti yöllä, kun kotiin päässyt. Edellisenä yönä nukkunut neljä tuntia, sitten pitää kestitä vieraita sen viisi tuntia, ja sieltä suoraan Vaalimaalle, ja yöksi kotiin, Herregud!

Tänään pitää lähteä uusiksi matkailemaan, tällä kertaa tankkaamaan oman talouden auto, Hilfe! Onneksi tänään on kuitenkin saanut nukkua pitkään, nimittäin lähtö on siinä kahden maissa yöllä, kun mielitietty pääsee töistä.

Tuli muuten ihan kukkaruukun takaa mieleen, että eihän mulla edes ole lukijoita, fisse! Pakko hommata niitä äkkiä jotenkin, menee muuten meikäläisen runollisuus tässä ihan hukkaan.

Lähden etsimään lukijoita, Houdoe!!

Onnela & Viipuri

Perjantai menikin rattoisasti Onnelassa, After Darkin (halvan viinan), ja ystävien kanssa. Rahaa meni ihan kiitettävästi, ja suunniteltu "pieni pieru" olikin vaihtunut hieman suurempaan, joidenkin kohdalla ehkä liiankin kanssa. Eipä se silti tahtia haitannut, sillä tyytyväisinä päästiin hesen kautta kotiin, ja nukkumaan (ainakin melkein kaikki..).

Aamulla sitten Heräsin siihen, kun rakas systerini soitti, että kyyti Viipuriin lähtee. Eihän siinä auttanut sitten muu, kuin napata vähän korjaussarjaa mukaan, ja lähteä. Viipuri ei ollut kummoinen ilmestys (yllätys). Kyllä sieltä muutamat mukavat pikku ostokset tarttuivat matkaan, mm. pornon punaiset solenbilerit, kengät, ja maatuska huivi, SUPERIA! Siskoni miehineen sen sijaan ostivat liki viidet parit kenkiä, ja saman määrän varmaan niitä aurinkolasejakin, gottverdammt..!

Mä pelkäsin sitä liikennettä Venäjän maastossa, koska ihmiset ajoivat kuin reikä päässä, myös siskoni. En sitten tiedä, oliko tarkoituksena järjestää armaalle pikkusiskolle paskahalvaus, who knows.. No kuitenkin, Katottiin varmanakin kaikki Pasilan jaksot matkalla, joten se onneksi vei hieman huomiota tuosta Venäjän kamikaze-liikenne touhusta. Pääasia, että hengissä selvittiin rakkaaseen kotisuomeen, ja kotiin.

Viikonloppu oli siis hyvin rattoisa, enkä taivaan kiitos nolannut itseäni, ainakaan niin pahasti, että sen olisin vielä muistanut. Harmittaa, että noista päivistä olisi ollut niin paljon kerrottavaa, mutta nyt on niin paljon muutakin tekemistä, että ei pysty. Kirjoitan siit sitten ehkä joskus novellin muodossa.

Mange takk, molte grazie!!

Viikonlopun suunnittelua

No niin. On taas se aika viikosta, kun muut odottavat innolla iltaa. Minä sen sijaan istun facessa, ja yritän pää punaisena keksiä itselleni tekemistä ja seuraa, jottei tarvitsisi yksin kotona nyhjöttää, en tahdo olla jättinyssykkä. Viikonloppu on painajainen; minulle. Kotkassa olisi Kauan puhuttu Kotka Rockfestivaali, mutta mulla ei ole rahaa, yllätys yllätys. Toki sitä rahaa olisi sen verran, että baariin pääsisi, ja saavuttaisi pienen pierun, siihen on rahaa aina. Mitä luultavimmin jään taas yksin kotiin riehumaan, kun unelmieni renttumies lähtee leikkimään poikamiestä, ja sitten illemmalla saan jonkun kaverin raahattua mukaan paikalliseen. Siellä sitten pyrin saavuttamaan sen pierun, isomman taikka pienemmän, ja puran ongelmiani ystävään. Tupakalla käydessä pitää tsekata kännykällä face, jos vaikka jossain olisi bileet.

Noh, jatketaan pähkäilyä, Auf Wiedersehen!!

Muutamaa tuntia myöhemmin...:

Aijai. Kello on jo paljon, eikä mulla ole vieläkään ohjelmaa illaksi. Alkaa kohta tulla taas pieni epätoivo kylään. Jos ei muuta keksi, niin keitän sitten sille kahvit, viipykööt luonani sitten pidempään. Kyllä nyt yritän vielä vähän tsempata, ei pidä heti luovuttaa. Onhan sitä ennenkin lähdetty vaikka yksin baariin. Ja oli muuten kivaa, kun ei tarttenut ketään venailla, eikä kenenkään tavaroita vahdata. Kuitenkin tänään ois ihan kiva saada joku kaiffari messiin..

Yritetään. Mikä ihaninta, kaikki hehkuttaa facessa, miten kivaa on, kun viikonloppu tullut, ja minne ovatkaan menossa, ja miten kivaa niillä tulee olemaan. Paskat, sanon minä. Meidän viikonloput ei eroa millään muulla tavalla, kuin että niillä on kaverit, ja edes hetki hauskaa. Aamusta kaikilla onkin sitten jo sama olo, ja -tilanne; Hirveä krapula, ja matti kukkarossa, pöh. Perkele, painun kohta pusikkoon juomaan spurgujen kanssa halpaa viiniä, ja polttamaan sätkiä. Kerjäämään ohikulkijoilta, ja kertomaan tarinoita, jotka VOISIVAT pitää paikkansa.. (Ainakin joskus..)

Kolumni nro.1

Rakkaat ihmiset. Olen todennut, että elämäni on tylsää. Sanan tylsimmässä perusmuodossa tylsä, joten olen päättänyt, että alan kirjoittaa mieltäni askarruttavia "tärkeitä" asioita ylös. Tässä yksi "mestari" teoksistani, joka käsittelee niinkin tärkeää aihetta, kuin mainokset!

Monien ihmisten ovissa näkee lapun jossa lukee; "Ei mainoksia, kiitos!" Niin myös minun ovessani. Olen lopen kyllästynyt keräilemään joka ikinen aamu samat mainokset eteisestäni, jotka postinkantaja on postiluukusta tiputtanut. Miksi niillä mainoksilla pitää jokaisena aamuna kiusata ihmisiä, kun ei niitä loppupeleissä kuitenkaan kukaan lue. Parhaassa tapauksessa ne päätyvät vessaan luettavaksi, jos sinnekkään. Roskapussit täyttyvät vain hurjaa vauhtia, vaikka yhteiskunta nykyään painottaa säästämään luontoa. Onko tämä nyt sitten sitä luonnon säästämistä, kysynpähän vaan. Voi toki olla, että jotkut niitä mainoksia lukevat, jos heillä ei muuta elämää ole, mutta tottahan se on, että useimpia se ärsyttää. Lomalle lähtiessäkin on pyydettävä naapurin emäntää käymään korjaamassa mainokset, jotta pääsisi matkalta tultuaan ovesta kotiin.

Mainoksien sisältö vaihtuu ehkä noin viikoittain, (jos niinkään usein) ja silti samoilta ketjuilta tulee päivittäin mainokset. Onko tässä mitään järkeä? Mielestäni ei. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka kauppaketju Lidl.n mainokset. Aamulla herään, kävelen eteiseen, ja poimin Lidl.n mainoksen käsiini. Katson ehkä nopeasti etusivun tarjoukset, ja laitan lehden suoraan roskikseen, jottei sotkuinen asuntoni siitä enempää roskaantuisi. Seuraavana aamuna kävelen eteiseen, ja mitä löydänkään, sen samanlaisen Lidl.n mainoksen, jonka jo edellisenä aamuna heitin menemään. Johan minä luulen, että olen taas edellisessä aamussa. Pelottavaa. Tätä jatkuu koko viikon, kunnes seuraavana maanantai-aamuna on vähän erilainen Lidl.n lehtinen kädessä. Edellisen viikon viidenkymmenen prosentin tarjouksessa ollut banaanijoghurtti onkin vaihtunut broilerinkoiviksi. Kun vielä ajatellaan, kuinka monet ketjut lähettävät samalla kaavalla näitä lehtisiä, niin kyllähän siinä jo viikossa eteisen lattia täyttyisi matkoilla ollessa, jos ei tosiaan sitä naapurin emäntää saa pyydettyä korjaamaan niitä lehtisiä sieltä. Eikö tälle asialle olisi mitään tehtävissä? Eikö olisi järkevämpää siirtää ne mainoksetkin sinne internettiin, koska suurin osahan ihmisistä nykyään lukevat päivän uutisetkin siellä. Näin luontoa säästyisi, ja ne rikkaat ihmiset, joiden ei tarvitse tarjouksia kytätä, ja muuten vain ne joita ne eivät yksinkertaisesti kiinnosta, säästyisivät tältä päänvaivalta, turhalta hyötyliikunnalta, ja säästäisivät arvokkaita roskapussejaan.

Nämä olivat siis tietenkin vain minun mielipiteitäni kyseisestä asiasta. Jos olet eri mieltä jostakin, olethan kiltti, ja valaiset minutkin viisaudellasi. Kiitos!

Merimies-tunnelmaa

Aamu alkoi taas iloisesti siinä puolenpäivän aikoihin. Kiitos sinulle, joka annoit unenlahjani takaisin, jään palveluksen velkaa. Itse asiassa koko päivä meni sisällä, yllätys yllätys facessa. Sain kylläkin melko paljon aikaiseksi, sillä sain sovitettua maanantain tulevien synttärikekkerien aikataulut niin, että rakkaan perheeni, ja sukulaisteni ei tarvitse nähdä toisiansa.. Lisäksi lähetin hakemuksen Kouvolan Hieronta-akatemiaan, syksyllä alkavalle iltakurssille, sitten vain odotellaan. Valitettavasti viikonlopuksi suunniteltu viipurin turistimatka jouduttiin perumaan, erään asianomaisen alkoholin-himon vuoksi.

Illemmalla sitten piti kiiruhtaa iso-isoäidin 89-vuotis syntymäpäiville. Ei voi muuta kuin ihailla tätä Mummia, joka tuon ikäisenä vielä asuu omalla koti-tilallaan. Kun vihdoin pääsin Kaukolaan, oli kuisti täynnä tuntemattomia mummuja ja pappoja, jotka kovasti olisivat halunneet ottaa minut halattavaksi. Minulla oli kuitenkin vain yksi Mummi mielessä, jonka halattavaksi halusin päästä. Pieni ja kotoinen tupa oli täynnä tuttuja ja tuntemattomia vieraita, jotka hullaantuivat minut nähdessään, eivät kuulemma olleet tunnistaa. Minusta se oli hassua, sillä itse en tuntenut puoliakaan heistä. Halasin Mummiani pitkästä aikaa, enkä olisi halunnut päästää irti. Selvisin suhteellisen pienellä tarjoilu annoksilla, vaikka tarjolla oli liki neljää eri voileipä-kakkua, leivoksia, ja kahta eri lajia lohileipiä.

Tapansa mukaan isukki, ja hänen vaimonsa esittivät suurelle yleisölle muutaman kauniin merimieslaulun, akustisesti, ja vaikka olenkin kuullut nuo laulut moneen kertaan, meinasi itku tulla. Kaunista, sanon minä. Kun laulut oli laulettu, ja biisit jäivät mukavasti soimaan päähän, olikin aika kiittää, ja lähteä kotiin. Elämäni mies oli käynyt sillä välin kaupassa, ja odotti nyt pihalla. Kiitos.

http://www.youtube.com/watch?v=TlaEiTKe1gA

Kotona sitten mies yllätti, ja päätti tehdä ruokaa, nam. Vietettiin siinä samalla myös "romanttinen" leffailta, kera sipsien. Tämäkin päivä siis sujui melkoisen

moitteettomasti, noh, hyvä niin. Huomenna olisikin vuorossa synttäriviettoa, mikä tarkoittaa syytä lähteä

nauttimaan hyviä virvokkeita hyvässä seurassa.

Ajoharjoittelua & Matkantekoa

Päivä alkoi iloisesti puolenpäivän maissa ajotunnilla. Ajoinpa ihan itsenäisesti koko ajon ajan, ja tehtiin muutama vaikea parkkeeraus. Lisäksi käytiin parilla parkkikatolla, ja voin sanoa, että kyllä siinä syke kävi melko korkealla, kun ahtaasta, pimeästä ja mutkaisesta rampista yritti itseään puskea katolle, ruhjomatta autoa. Kunnialla kuitenkin selvittiin, ja auto pysyi "terveenä".

Kun autokoululle päästiin takaisin, päätin kokeilla muutaman kerran teoriatehtäviä, ja muutaman "voi vitun" -huudahduksen jälkeen, sain kuin sainkin tehtävät läpi, jopa kolmeen otteeseen, voin siis olla ylpeä. Musta oli aika huvittavaa, että netissä ne tehtävät oli paljon vaikeampia, kuin tossa autokoulun koneella, vaikka mulle oli sanottu just päinvastoin. Teoriakokeen tehtävät on kuulemma enemmin noiden kaltaisia, joten hyvähän tuo vaan on..!

Pääsin kotiin, ja tietysti piti ensimmäiseksi rynnätä faceen. Jo pari tuntia olin joutunt olla poissa, niin johan siellä oli ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Luin kaikki tulleet ilmoitukset, ja kommentoin kavereiden tilapäivitykset, jonka jälkeen otin pienet nokkaunet. (Miksiköhän niitä päikkäreitä muuten sanotaan nokkauniksi??)

Heti herättyäni aloin katsella "jonoja" netistä, ja päätin, että tänään lähdetään taas pienelle matkalle. Tein ruoaksi omaa reseptiäni; "lihapulla-peruna paistosta", ja rupesin odottelemaan miestä kotiin. Sieltä se sitten tulikin, minun ikirakas raskaantyönraataja. Siinä sitten syötiin, tehtiin viimeiset päivitykset faceen, ja lähdettiin kohti Vaalimaata.

Lähiviikkoina on rajalla ollut aivan mieltä järisyttäviä jonoja, mutta suureksi hämmästykseksi, jonot olivat olemattomat; mikä oli siis tietenkin hyvä homma. Siirsin autoa ensimmäisen kerran itse, ja tietenkin keitin "pullat" (kuten rakas ystäväni muistaa aina sanoa), kun meni vahingossa kaasu ja jarru sekaisin, "hups". Kun raja-hässäkästä selvittiin, mentiin tankille. Osasin jo ulkoa keskustelun, mikä käytiin tankkaajatytön kanssa:

-ysiviis, tankki täyteen, dva-dsat!

Siellä oli taas niitä iki-ihania hyttysiä, ja helkkari, kun olivatkin äkäisiä, eikä ne kuollut, ei sitten millään.(Mä epäilen että ne olivat jotain geenimanipuloituja panssari-itikoita..)

Sitten ei muuta kuin limppariostosten jälkeen takaisin tulleihin.

Kun pääsimme takaisin kotisuomeen, molemmilla oli taas niin kova nälkä, että piti käydä grillin kautta, lihapiirakkaa hakemassa, ja sitten kotiin.

Eihän siinä mitään, päivä sujui melko moitteettomasti, ja hengissä ollaan; toistaiseksi.

Huomenna taas uusi päivä (by the way, vapaapäivä, eli ei ajoja, eikä mitään muutakaan, ja ukollakin alkaa viikonloppu!)

Da svi-danja!